Helmi - yksi koti muiden joukossa

Skandinaavisen ”mummonmökki kohtaa Ikean” -sisustuksen luominen täällä Keski-Euroopassa ei ole sujunut kummassakaan osoitteessa kommelluksitta. Itse muutin kolme päivää ennen edellisen kimppakämpän luovutusta uuteen kotiini, sitä oikeaa kun ei tuntunut helpolla löytyvän ja niistä muutamista helmistä oli kova kilpailu. Asuntooni rakastuin kuitenkin täysin luonteelleni vastaisesti heti ensisilmäyksellä. Jo eteiseen astuessani tiesin, että tässä se nyt on!
 

Vaikka pinnat olivat uutta maalia vailla ja sisus oli kuorittu kaikista huonekaluista, näin jo itseni ja hankkimani pienen omaisuuteni siellä. Nimi oli vuokrasopimuksessa 48 tunnin sisällä ja siitä massiivinen kodinlaittoprojekti sitten alkoikin, eikä loppua näy!

Remontin alkua hankaloitti se että kaikki mitä täällä maailmalla omistin, oli saatava kerralla asuntoon ja remppa aloitettava niin että siellä seassa tuli myös asua ja käydä töissä... Eipä siinä auttanut muu, kuin pinota tavarat yhteen nurkkaan ja marssia maalikauppaan!

Maalin sävyttäminen ei sujunutkaan ihan niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä ja ekalla kierroksella makuuhuoneen lämmin beige olikin hempeä pinkki.

Toisella kerralla sain kuin sainkin onneksi juuri sen halutun sävyn ja lopputulos olikin riemunkiljahduksia nostattava!

Katot kaipasivat seinien ohella uutta väriä, mutta itse maalausurakka niidenkään kohdalla ei sujunut ihan toiveiden mukaisesti.

Vahingosta viisastuneena valitsisin nyt toisenlaisen maalaustavan, jos uudelleen pääsisin homman tekemään... Katot oli siis makuuhuoneesta ja myöhemmin keittiöstä hiottava kokonaan puhtaaksi ennen uuden maalin levittämistä, koska maalitelan kosketus riitti ripottelemaan vanhan maalin alas. Osaa vanhasta en saanut kokonaan rapsuteltua, mutta onneksi kattokoristeet toimivat täydellisesti vahinkojen peittelyyn ja huomion muualle viemiseen. :) Ja ovathan ne nyt tuhat kertaa paremmat kuin ennen!

Paikallisesta ”huutonetistä”, Willhabenista, on tullut hankittua liki joka ikinen huonekalu mitä kotoa löytyy. En ole yhdestä ainoasta huonekalusta joutunut maksamaan yli satasta, ja siitäkös on köyhän kukkaro pitänyt! Suurimmat hankinnat roudasin perille vuokrattavalla pakettiautolla, jossa (thankgod!) tuli kuljettaja mukana, ratin taakse kun en itse täällä ole vielä uskaltautunut. Se on kyllä sillä to do-listalla, kun mukavahan se olisi täällä Itävallassa käydä vähän muitakin huudeja tarkastelemassa! Loput aarteet onkin sitten raahattu kotiin metrossa suomalaisella sisulla selkä hiessä ja hampaat irvessä, kanssamatkustajia riemastuttaen (ja raivostuttaen).

Seuraavaksi laittelenkin sitten teidän iloksi kuvia missä vaiheessa mennään nyt tässä ikuisuusprojektissa!

- Sanna