Makuuhuoneen muutos

Juoksin ala-asteella koulupäivien jälkeen tuhatta ja sataa kotiin: yksikään Marienhofin jakso ei saanut jäädä välistä! Marienhof toimii oivana aasinsiltana päivitykseeni, jossa vertaillaan suomalaista ja itävaltalaista sisustustyyliä. 

Liikutaanpas siis ajassa taakse päin ja muistellaan tunnusmusiikin tahdissa ohjelman lavasteita. Saksalainen sisustustyyli puri silloiseen 10-vuotiaaseen: kananpojankeltainen seinä, purppuranpunainen sohva, porkkananvärinen matto ja limenvihreät verhot. Wau!!

Jalkauduin ensimmäistä kertaa Wieniin vuonna 2010 nostalgisin tunnelmin: sama värien iloittelu jatkuu paikallisessa sisustustyylissä edelleen ja yleisenä trendinä on, että jokainen huone maalataan erilaisella shokkivärillä. Mieheni asunto oli maalattu yleisten itävaltalaisten mieltymysten mukaisesti: turkoosi olohuone, pinkki makuuhuone, keltainen kylpyhuone, limenvihreä tietokonehuone ja punainen lastenhuone. Oi voi.

Täydellinen remontti ja sisustustyylin päivitys alkoi heti, kun astuin kimpsuineni ovesta sisään. Aloitan ennen ja jälkeen -päivitykset makuuhuoneella. Pinkki ysärimakkari vaihtui harmaaseen.

Kuvia alkuperäisestä makuuhuoneesta: 

ja kuvat muutoksen jälkeen:

Ennen makuuhuoneesta oli käynti pieneen kylpyhuoneeseen. Päätimme remontissa poistaa kylpyhuoneen ja rakentaa tilalle "kirjaston". Erotimme huoneet toisistaan lasisella liukuovella.

Makuuhuoneessa ei ollut aikaisemmin kunnon säilytystilaa vaatteille, joten rakensimme neljästä lasiovesta koko huoneen korkeuden kattavan vaatekomeron, jonne vaatteet, kengät ja laukut saa hyvin säilytykseen.

Huonekalulöydöt tein nettikirppikseltä ja vanhoja, lähinnä kaukoidästä tuotuja, huonekaluja myyvästä huonekaluliikkestä Möbeldepotista.

Vaatekaappi ostettiin muutamalla kympillä. Puhdistuksen ja lakkauksen jälkeen kaapista tuli kuin uusi! 

Vanha pesukaappi löydettiin Möbeldepotin kerran vuodessa järjestettävältä kirpputorilta. Kaappi oli restauroitu ja suoraan käyttöön otettava. 

-Eve

Pääsiäisviikon lomailua

Blogimme esittelee meille rakkaita harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita. Sanna on jo esitellyt ihanan kotinsa, mutta itse aion esitellä omat remonttiprojektini ja sisustusideani myöhemmin. 

Yksi intohimoistani on matkustaminen ja ensimmäinen blogipostaukseni esitteleekin pääsiäisen automatkaamme Wienistä Venetsiaan. Matkan varrella yövyimme Slovenian Bled-järvellä. 





Blediin ajaa Wienistä noin neljä tuntia ja maisemat ovat satumaiset. Järven voi kävellä ympäri tunnissa. Samalla saa ihailla keskellä järveä sijaitsevaa saarta ja sitä koristavaa linnaa. Maisemassa kohoavat lumihuippuiset Alpit. 





Huoneistohotellimme Bledillä oli järven läheisyydessä sijaitseva, erittäin kotoisa Vila Mia - suosittelen paikkaa ilomielin!

Bled-järveltä jatkoimme matkaa Venetsiaan, jossa turistit ahtautuivat kapeille kaduille ja lukuisat sillat häiritsivät matkarattailla kulkua. Venetsiassa ei ole otettu huomioon neljällä pyörällä liikkuvia perheitä, joten jokainen silta ja porrasjoukko oli ylitettävä rattaita kantaen. Hauis- ja pakaratreeni tekee kuitenkin aina hyvää!

Pääsiäislomailumme huipentui, kun saimme vihdoinkin tilaisuuden käyttää jouluna saamamme ravintolalahjakortti wieniläisessä Gaumenspiel -ravintolassa. Neljän ruokalajin illallinen viineineen oli kotiäidille liikaa: kuohuviini, kaksi lasia valko- ja lasi punaviiniä jälkiruokaviinillä takasi sen, että kotimatkalla näin kaikki kahtena! Mutta hyvää oli!

- Eve

Huhtikuussa alkaa uusi elämä

Minun osaltani tämä(kin) talvi meni jotenkin horteessa, nyt vasta huhtikuussa on tullut sellainen tunne kuin olisin uudelleen herännyt. Olen kesäihminen henkeen ja vereen, joten auringonvalon lisääntymisellä on varmasti ollut taas osuutensa asiaan.
Lisäksi otin äidin neuvosta vaarin ja rupesin juomaan luonnon omia energiajuomia, kuten esimerkiksi vuorenkilpiteetä ja vettä monilla eri superfoodeilla höystettynä. Johan alkoi taas aamulla löytyä energiaa nousta sängystä ja tehdä niitä mielekkäitä asioita, mitkä jo itsessään antavat energiaa arjessa jaksamiseen!

Sain vihdoin neljä kuukautta suunnitteilla olleen sohvapöytäni valmiiksi. Sisustusmaailmassa jo vanha muotivitsaus pääsi vihdoin ajatuksesta toteutukseen ja vaikka itse sanonkin, kyllä tuolta pöydältä kehtaa nyt vieraille lasit Grüner Veltlineriä tarjoilla! Lasi siihen vielä tulevaisuudessa olisi haaveena pintaa suojamaan, mutta kaikki aikanaan.

  

 Kävinpä myös tässä kuussa pyörähtämässä Even kanssa die Glasfabrikissa ja sieltä mukaan tarttui vähän uudempi sisustusmaailman tuulahdus, nimittäin vanha koulutaulu! Nyt se koristaa makuuhuonettani paraatipaikalla.

 

Lähetys hiljenee nyt täältä osoitteesta hetkeksi, sillä Italia kutsuu ensi viikolla äidin ja siskon kanssa! Ciao!

- Sanna

Kotiprojektin puolivuosikatsaus

Noniin, mitäpä sitä muuta sadepäivän kunniaksi tekisi kuin väsäisi ylpeänä esittelyä kodinlaittoni kuuluisan vaiheikkaista (sekä välillä surkuhupaisista) ensimmäisistä metreistä! Täytyy tähän väliin tosin todeta, että siinä on kyllä jotain sellaista alkukantaista onnistumisen ja riemun tunnetta, kun oma kädenjälki alkaa tuottamaan tulosta.

Tosiaan remppahommat aloitin makuuhuoneesta, jonne sain myös aika hyvin vanhan asunnon huonekalut mahtumaan: sänky, Expedit-hyllykkö sekä vaaterekit ovat kaikki tuomisia edellisestä kodista.

Täältä Wienistä saa kirpputoreilta todella hyvänlaatuista tavaraa ihan huippuhalvalla, kun jaksaa vaan vähän kytistellä ja kierrellä! Makuuhuoneen kattokruununkin ostin käytettynä parilla kympillä. Oli selvää kun korkeakattoiseen huoneistoon muutin, että sellainen on ehdottomasti saatava! Kattokruunun kaveriksi löytyi vielä samanhenkinen messinkinen peili, sekin kirpputorilta.

Vessan seinätarran olen ostanut joskus vuonna yksi Suomesta Ikeasta, nyt se vihdoin pääsi varaston kätköistä käyttöön ja löysi arvoisensa paikan! Sopivaa vessanmattoa en meinannut löytää millään, joten ostin ihan perusnukkamaton 90x90 kanttiinsa, leikkasin siihen pöntölle kolon ja hoppaa  - vessanmatto vastasi haaveitani!

Eteiseen halusin vessan Ikea-vallalle vastusta, ja löysinkin kauniin lampun kirppikseltä kympillä sekä vanhat puulaatikot laajan metsästysprosessin jälkeen paikallisesta Baumaxista. Lamppu tosin on jo alkanut kyllästyttää, ja lähitulevaisuudessa se saakin väistyä uusien tuulien tieltä! Noista puulaatikoista taas sainkin sitten neuvotella ihan putiikin myymäläpäällikköä myöten, mutta koska yrittänyttä ei laiteta, niin lähtihän ne laatikot lopulta matkaan mukaan... Ja niistä en luovu ikinä! :D

Halusin laittaa eteisessä kaikki ihanat kenkäni esille, ja pienen pohdinnan ja etsiskelyn jälkeen löytyi juuri se sopiva hylly Butlersista. Maalaistalotunnelmaa täydentämään ostin lampaantaljan Mömaxista, siihen on sitten mukava upottaa varpaat saappaista riisuttua!

Kylpyhuoneessa vaihdettiin onnekseni asuntoon muuttaessani rikkinäinen suihkukaappi vuokranantajan toimesta ja minä kätevänä tyttönä vaihdoin vielä suihkunpidikkeenkin, kun sekin oli saatu edellisten vuokralaisten toimesta rikki. Kyllä siellä nyt kelpaa suihkutella!

Kylpyhuoneessa saa aina mielestäni olla kunnolla valoa, ja siksipä menin ja ostin uudet ledlamput sekä kattoon että peilin ylle, nekin - yllätys yllätys - Ikeasta.

Koska kylpyhuoneen seinissä oli jätetty näkyviin ilmastointiputkia, sopi tuollainen backstage-meikkilamppu loistavasti kylppäriini! Pyyhekoukut taas tarttuivat matkaan viime kesän Italian matkallani, kun törmäsin Luccassa aivan ihanaan Petit Maison-sisustuskauppaan. Pyyhekouluille oli tietysti saatava samantyylinen teline kylpypyyhkeelle, jonka lopulta kattavien etsintäoperaatioiden jälkeen löysin eBaystä. Väri kun ei ollut ihan sama, spraymaalasin sen uuteen uskoon ja vielä santapaperilla hioin siitä turhat uutuuden merkit piiloon.

Olohuoneesta oli tarkoitus tehdä alun perin vaaleanharmaa, mutta koska sävystä ei täällä koskaan näytä tulevan sama kuin näyteliuskassa, sainkin sen sijaan laventeliin voimakkaasti taittavan harmaan.

Ensinhätään vieroksuin väriä, mutta hetken seiniä katseltuani tykästyinkin siihen hurjasti! Täälläpäin ollaan kyllä tunnetusti hitaasti syttyvää sorttia, että tokkopa tuo yllätyksenä kenellekään tuli, vähiten minulle itselleni. :) Ja kyllähän tuohon hentoon liilaan sopi rakas Ektorp-divaaninikin kuin nenä päähän. Vanha keinuhevonen oli oikea löytö Willhabenista ja lasiovinen kaappi matkusti Salzburgista asti koristamaan olohuonettani. Niin, ja tuo ihana olohuoneeni kattolamppu! Jonkinlaisia pitkäaikaisia patoumia täällä on päästy nyt purkamaan tämän sinkkutyttöboxin sisustamisessa, kun useampi päätös – niin kuin myös tämä olohuoneen kattolamppu – kuuluvat niihin olen-haaveillut-tällaisesta-jo-sata-vuotta-mutten-koskaan-ole-saanut- kategoriaan!

Viimeisenä muuttumisleikissä vuorossa oli keittiö, joka osoittautuikin sitten koko remontin haastavimmaksi osaksi. Se on aina hyvä päätös jättää ne kinkkisimmät jutut viimeiseksi, nostaa kummasti motivaatiota saada homma päätökseen ja raastaa vähemmän hermoja. Kun olin seinille ja kattoon saanut sudittua mutkien kautta uuden valkoisen värin, päätin, että osa vanhoista kaapeista saa lähteä ja tehdä tilaa isolle jääkaappi-pakastinyhdistelmälle. Keskieurooppalaiseen tapaan täällä ei ollut jääkaappia asunnossa valmiina, ihmisillä kun on tapana muuttaa keittiöt mukanaan. Sain sentään olla kiitollinen noista seinälle väsätyistä lastulevyvirityksistä, joita keittiöksikin voisi nimittää..

Kliininen valkoinen pöytälevy sai uutta väriä kontaktimuovista, jonka vielä varmuuden vuoksi tilkitsin silikonilla vesivahinkojen varalta. Keittiössä vastakkaiselle seinälle ostin Leinerista maalaisromanttisen lautastelineen, sekä kirpparilta pienen kasaan taitettavan keittiönpöydän sekä kauan haaveilemani baarijakkarat (nekin sitä kuuluisaa Ikea-mallistoa).
Olin jo remontin alussa päättänyt, että kun kaikki huoneet on saatu asumiskuntoon, ostan itselleni palkinnoksi kahvinkeittimen! En ole siis ensimmäiseen 27 ikävuoteen asti koskaan kahvia juonut, mutta Wieniin muutettuani oli sekin harrastus aloitettava. Wieniin ei mielestäni voi päästä kunnolla sisälle jos ei kahvia juo, se kun on koko kulttuurin sydän. Joten olihan sille kahvinkeittimelle oltava oma pieni pöytä, missä se wieniläinen aamukahvi sitten nauttia. Kaasulieden varalle piti myös hankkia sammutuspeite ja sisustukseen sopiva löytyikin Suomen reissulla Oulunkylän Pikkufantista!

Uusia pikkuprojekteja pukkaa kokoajan. Sain juuri olohuoneeseen sohvapöydän valmiiksi vanhoista puulavoista sekä laittelen hiljalleen parveketta kesäkuntoon, täällä kun on pariin otteeseen päästy jo pariinkymmeneen plusasteeseen.

Seuraavaksi siis niistä kuvia luvassa, siihen asti sayonara!

- Sanna

Helmi - yksi koti muiden joukossa

Skandinaavisen ”mummonmökki kohtaa Ikean” -sisustuksen luominen täällä Keski-Euroopassa ei ole sujunut kummassakaan osoitteessa kommelluksitta. Itse muutin kolme päivää ennen edellisen kimppakämpän luovutusta uuteen kotiini, sitä oikeaa kun ei tuntunut helpolla löytyvän ja niistä muutamista helmistä oli kova kilpailu. Asuntooni rakastuin kuitenkin täysin luonteelleni vastaisesti heti ensisilmäyksellä. Jo eteiseen astuessani tiesin, että tässä se nyt on!
 

Vaikka pinnat olivat uutta maalia vailla ja sisus oli kuorittu kaikista huonekaluista, näin jo itseni ja hankkimani pienen omaisuuteni siellä. Nimi oli vuokrasopimuksessa 48 tunnin sisällä ja siitä massiivinen kodinlaittoprojekti sitten alkoikin, eikä loppua näy!

Remontin alkua hankaloitti se että kaikki mitä täällä maailmalla omistin, oli saatava kerralla asuntoon ja remppa aloitettava niin että siellä seassa tuli myös asua ja käydä töissä... Eipä siinä auttanut muu, kuin pinota tavarat yhteen nurkkaan ja marssia maalikauppaan!

Maalin sävyttäminen ei sujunutkaan ihan niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä ja ekalla kierroksella makuuhuoneen lämmin beige olikin hempeä pinkki.

Toisella kerralla sain kuin sainkin onneksi juuri sen halutun sävyn ja lopputulos olikin riemunkiljahduksia nostattava!

Katot kaipasivat seinien ohella uutta väriä, mutta itse maalausurakka niidenkään kohdalla ei sujunut ihan toiveiden mukaisesti.

Vahingosta viisastuneena valitsisin nyt toisenlaisen maalaustavan, jos uudelleen pääsisin homman tekemään... Katot oli siis makuuhuoneesta ja myöhemmin keittiöstä hiottava kokonaan puhtaaksi ennen uuden maalin levittämistä, koska maalitelan kosketus riitti ripottelemaan vanhan maalin alas. Osaa vanhasta en saanut kokonaan rapsuteltua, mutta onneksi kattokoristeet toimivat täydellisesti vahinkojen peittelyyn ja huomion muualle viemiseen. :) Ja ovathan ne nyt tuhat kertaa paremmat kuin ennen!

Paikallisesta ”huutonetistä”, Willhabenista, on tullut hankittua liki joka ikinen huonekalu mitä kotoa löytyy. En ole yhdestä ainoasta huonekalusta joutunut maksamaan yli satasta, ja siitäkös on köyhän kukkaro pitänyt! Suurimmat hankinnat roudasin perille vuokrattavalla pakettiautolla, jossa (thankgod!) tuli kuljettaja mukana, ratin taakse kun en itse täällä ole vielä uskaltautunut. Se on kyllä sillä to do-listalla, kun mukavahan se olisi täällä Itävallassa käydä vähän muitakin huudeja tarkastelemassa! Loput aarteet onkin sitten raahattu kotiin metrossa suomalaisella sisulla selkä hiessä ja hampaat irvessä, kanssamatkustajia riemastuttaen (ja raivostuttaen).

Seuraavaksi laittelenkin sitten teidän iloksi kuvia missä vaiheessa mennään nyt tässä ikuisuusprojektissa!

- Sanna

Nimestä toimeen

Jokainen on kaiketi törmännyt tilanteeseen, jossa täysin tuntematon ihminen tuntuu häiritsevän tutulta. Niin kävi myös yhteiselle tuttavallemme, joka törmäsi metrossa Eveen ja huomasi, että on löytänyt kopion vanhasta ystävästään - tuo tyttöhän puhuu ja elehtii kuin Sanna! Yhteisten ystävien joukko kasvoi, mutta monesta yrityksestä huolimatta tapaamisemme ei onnistunut. Lopulta eräs toinen yhteinen ystävämme järjesti meidät istumaan vierekkäin Helsingin koneeseen, ja saimme itsekin todistaa, että olimme löytäneet kaksoisolentomme. Yhteinen lentomatka oli kuitenkin vasta alkua lukuisille yhteisille sattumille!

Idea yhteiseen blogiin lähti yhteisten intohimojen jakamisesta. Päivätreffimme kuluvat yleensä sisustus- ja remonttiaiheiden parissa: toisinaan tehdään excursiota perinteeksi muodostuneeseen aarreaittaan Ikeaan, toisinaan suunnistetaan löytöretkille Wienin ihanille kirpputoreille.

Parasta yhteistä viihdettä ovat kuitenkin päivähiprakat Wienin ihanissa kuppiloissa (tai mukavasti kotisohvalla) tulevaisuuden suunnitelmia maalaillen ja seuraavista projekteista unelmoiden. Parhaat ideat kun syntyvät tunnetusti viinilasillisen (pullollisen) äärellä!

Tämä blogi ei siis tule kuitenkaan tarjoamaan viiniasiantuntemusta millään muulla tavalla kuin avattujen pullojen määrässä! ;)

- Eve ja Sanna