Hyvää uutta vuotta!

Täällä sitä taas ollaan takaisin kotona Wienissä ja suomiloma on takana päin... Tässä teille muutamia fiilistelyitä tämän vuoden joululomalta ihanan talvisesta kotimaasta:

 

Hyvää uutta vuotta 2015 meidän blogin lukijoille!

- Sanna

Joulun viettoon!

Se on tänne taas vanha Pukki Valkoparta Punanuttu tuonut minulle kuulumattomia lahjoja... Ei se auta muu, kuin lähteä viemään niitä oikeaan osoitteeseen, ettei kukaan jää lahjoitta tänä vuonna!

Toivotan koko sydämestäni rauhaisaa joulunaikaa meidän blogin lukijoille! Nauttikaa perheistänne ja juhlapyhistä, sekä oikein loisteliasta ja onnellista Uutta Vuotta 2015!

Lämpimästi toivotellen,
Sanna

Askartelukerhon tämän joulun antimia

Tosiaan Feschmarktilta tarttui mukaan lokakuussa tämän vuoden joulukortti-idea, ja nyt kun suurin osa korteista on kolahdellut luukuista saajilleen niin voin julkistaa sen täällä:

Ostin tänä vuonna kortteja varten Dymon nimikointinauhan, millä printtasin vanhanaikaiset jouluntoivotustarrat kortteihin vintage-nappien kaveriksi. Itse nappien haku täällä Wienissä osoittautuikin suunniteltua haastavammaksi, kun nappien hinnaksi ompeluliikkeissa tuli melkein poikkeuksetta euro per nappi. Mutta Naschmarkt ei petä ikinä ja sieltä aidot vintagenapitkin sitten kortteihin lopulta löytyivät!

 

- Sanna

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Eilen juhlistettiin 97-vuotiasta itsenäistä Suomea perinteeksi muodostuneesti Evellä linnan juhlien ja kotimaisten herkkujen kera! Maistelimme ensimmäistä kertaa Marlin vaniljaista vaaleaa glögiä ja siitä tuli ainakin minun ehdoton tämän joulun suosikki. Että terkut vaan äitille ;)

Pukuloistoa saattoi vain huokaillen tänä vuonna ihailla, niin monta upeaa suomalaista naista ruudussa vilahti. Etenkin Jaana Pelkonen sai meidät naiset hihkumaan ihastuksissamme! Ja tietenkin illan oikea tähti "Iso H" Hannes Hynönen... Felbigergassella olisi ollut heti kolme daamia tangoon valmiina!

Tässä muutama otos juhlapöydän antimista, hyvää itsenäisyyspäivää!

 

  

- Sanna

Zotter

Vierailemme aina muutaman kerran vuodessa Zotterin suklaatehtaalla, joka on jokaisen Itävallassa asuvan tai useasti vierailevan koettava. Tehdaskierros maksaa 15 euroa ja koko rahan edestä saa napostella suklaata eri mauissa, muodoissa, väreissä ja yhdistelmissä. Vierailu alkaa elokuvateatteriesityksellä, jossa vierailija tutustuu parikymmentä minuttia kestävän filmin aikana itävaltalaisen Zotter -suklaan valmistukseen alkutaipaleelta alkaen. Suklaa on Reilun kaupan biosuklaata, tarkan laadunvalvonnan läpikäynyttä herkkua. Kaakaopavut tuotetaan Väli- ja Etelä-Amerikasta.

Elokuvan jälkeen aloitetaan kierros tehtaalla, joka eroaa suomalaisista suklaatehtaavierailuista siten, että Zotterissa saa maistella herkkuja koko tehdaskierroksen ajan - jokaista makua ja muotoa saa testata ja ennen kotiin lähtöä tehtaan myymälästä saa ostaa omat suosikit. Tehdaskierros kannattaa aloittaa maltillisesti, sillä suklaayliannostus on välttämätön. Oma suosikkini on sulatettu suklaa, jota nautitaan lusikalla suklaalähteistä. 

Tällä kertaa ostimme kaupasta vain helposti sulautuvaa leivontasuklaata ja muutaman marjaisen suklaalevyn.

Suklaista joulun odotusta!

- Eve

Joulu on jo ovella...

Nyt on vihdoista viimein virallisesti joulu saapunut Ullmannstrasselle samalla, kun ensimmäisen luukunkin saa joulukalenterista avata ja ensimmäisen adventtikynttilän sytyttää!
Joulukoristeet olivat säilyneet huolista huolimatta kesän yli varastossa liki priimakunnossa muutamia kolhuja lukuunottamatta ja pääsen niistä siis tänäkin vuonna nauttimaan! Tässä teillekin pala tätä joulun ihmemaan loistoa:

 

Sunnuntaina kävimme myös koti-ikävää lievittämässä Even kanssa suomalaisella joulutorilla Klosterneuburgissa. Itse Klosterneuburgin luostarissa oli myös joulumarkkinat sekä luostarin tuomiokirkko auki iltakonsertin vuoksi. Konserttiin emme ihan ennättäneet, mutta kurkkasimme kirkkoon sisälle luostaripihalla vierailun lisäksi ja kirkko teki meihin lähtemättömän vaikutuksen arkkitehtuurillaan! Meillä kävi tuuri ja saimme vierailumme aikana kuunnella myös kirkkoholveissa kauniisti kaikuvaa pappien kirkkokuoron laulua.

 

Nyt saa alkaa ihan luvan kanssa tauoton joululaulukavalkadi sekä armoton paketointi ja korttien askartelu!
Piparin ja glögin tuoksuista joulunodotusta kaikille!

- Sanna

Hyvästit marraskuulle

Tulipahan taas pidettyä pari viikkoa taukoa bloggailusta, mutta siihen oli syynsä - nimittäin Tinder, tuo miesshoppailukatalogi! Vannoin taannoin kuolevani mieluummin vanhana piikana, kuin loggautuvani tuonne lihatiski-appiin, mutta päädyinpä syömään sanani. Syy oli yksiselitteinen: on mahdotonta olla sinkku nykypäivänä ilman Tinderiä. Koska on olemassa appi, joka hakee sinkut asetettujen kilometrien sisällä ja ilman kasvojen menetyksen pelkoa muodostaa ns. matcheja (molemmat tykkäävät toistensa kuvista tietämättä toisen kiinnostuksesta), on keskustelun aloittaminen helpompaa kun vastapuolen kiinnostus on jo etukäteen selvillä. Tämä on johtanut siihen, että tuolla kadulla ja kuppiloissa kukaan ei enää tule rohkeasti puhumaan. Siis omasta ikäluokastani, kyllä nuo junnut edelleen ihastelee ääneen eksoottisia skandinaavisia piirteitäni kun eivät raukat vielä Tinderistä tiedä tuon taivaallista... Treffeillä on nyt sitten tullut käytyä enemmän ja vähemmän menestyksellä, ja vähäinen vapaa-aika kulutettu vaihtamalla tietoja lempiväristä ja -musiikista, päätin kuitenkin palauttaa arjen taas ruotuunsa ja miesten sijaan keskittyä tähän pysyvään rakkauteen, nimittäin sisustamiseen ja bloggaukseen!

Marraskuun puolivälissä järjestettiin Ottakringer Brauereissa Feschmarkt-tapahtuma, missä Even kanssa kävimme pyörähtämässä. Joulukortti-ideaa enempää ei tällä erää mukaan tarttunut, mutta itse vanha olutpanimo oli jo käymisen arvoinen kokemus!

Joulukoristeetkin pääsevät viimein tänä viikonloppuna varastosta esille ja vakioksi muodostunut ikea-reissu odottaa huomenna, mutta sitä ennen haluan jakaa teille vielä toisenlaisen ilon; nimittäin Wienistä saa oikeaa salmiakkia!!! Voi sitä onnen päivää, kun tämän tiedon sain! Olkoonkin palvelu tuossa vanhaa (hyvää) aikaa huokuvassa karkkitaivaassa ala-arvoista - tai sanotaanko perinteisen wieniläistä - mutta kyllä se tuon salmiakkikokemuksen arvoista on muutamat huulen mutristelut ja mulkaisut vastaanottaa! Jos siis olet suomalainen ja asut Wienissä, vinkkinä sinulle, että 18. kaupunginosassa Währinger Strassen metroaseman vieressä on pieni karkkikauppa, joska saa mitä erilaisempia salmiakkilaatuja! Tässä teille vielä muutama kuva nautinnoksi:

 

 - Sanna

Lauantain herkut

Vietimme lauantaipäivän yhdessä Sannan kanssa - ja tottakai päivä oli täynnä herkkua niin silmille
kuin vatsallekin. Kiertelimme Wienin suosituimmalla ruokatorilla Naschmarktilla, tosin tällä kerralla emme ihastelleet ruokia vaan vanhoja ja käytettyjä tavaroita. Joka lauantai ruokatori täyttyy ruokakojujen ja ravintoloiden jatkoksi yksityisistä torimyyjistä, jotka pääasiassa myyvät antiikkiesineitä, vanhoja nahkalaukkuja ja vaatteita. Minä bongasin torilta B:lle itävaltalaiset Lederhoset!

 Kirpeän kylmän ilman innoittamana ajauduimme sisätiloihin - tietysti lämpimän kahvikupin ja kuppikakun ääreen. Oli kyllä niin makoisat kakut, että täytyypä tehdä sellaisia kotonakin.

- Eve

Joulukorttipaja

Aloitin eilen joulukorttien askartelun, sillä seuraavat kaksi viikkoa meitä ilahduttavat  suomivieraat, ja heti itsenäisyyspäivän jälkeen lennämme itsekin Suomeen. Tein tänä vuonna erilaisia kortteja, joiden perusideana oli näyttää lahjapaketilta. Kartongin lisukkeeksi käytin erilaisia kuviopapereita tai lahjapaperia. Hyvän joulun toivotukset kirjoitin pakettikortteihin. Ihan hauskoja ovat! Kuuntelin jo muutama viikko sitten salaa joululauluja, mutta eilen annoin luvan kääntää nupit kaakkoon ja soittaa joulusikermiä koko askarteluhetken ajan. Illalla voisi vielä korkata glögin ja aloittaa pikkujoulukauden!

- Eve

Tikapuita pitkin taivaaseen

No nyt ne tikkaat nojailee tuonne olohuoneen nurkkaan, aika hienot ovat vaikka itse sanonkin! Obissa käväisin sävyttämässä maalin, kun tavallinen musta olisi ollut liian kova noin isoille tikapuille. Liki mustaltahan tuo tummanharmaakin näyttää, mutta isommalla pinnalla se luo paljon pehmeämmän vaikutelman!

Torkkupeiton kaveriksi hakusessa olisi vielä industry-tyylinen lamppu lukuvaloksi. Alkaa nimittäin täälläkin illat pimenemään talven tullen sen verran, että lisävalolle on tarvetta!

Pari päivää pitäisi odotella joulutorien avautumista ja pari viikkoa vielä keskustan jouluvalojen sytyttämistä, joku joulusielu ei täällä millään enää malttaisi odottaa! Seuraavat postaukset vuoden loppuun ovatkin sitten jouluaiheisia, varoituksen sanana. :)

- Sanna

Jotain vanhaa, jotain suomalaista

Täällä on taas nurkkia viilattu lähelle täydellisyyttä ja sisustusvimmaa on laannutettu viimeisimpien projektien myötä. Koska seiniltäni sattui löytymään vielä vapaata tilaa, keksin ripustaa vanhoja suomalaisia aikakausilehtiä sisustustauluiksi. Koti-ikävän lievittämiseksi pääsivät nämä 50 vuoden takaiset Suomalaiset Kuvalehdet sänkyni viereen. Aiheetkin olivat niin sopivan osuvia ja itselle rakkaita, nimittäin shoppailu ja matkailu! Kyllä 50-60-luvun taitteessa jo tiedettiin, mistä naiset tykkäävät lukea...

Huomiselle ja ensi viikollekin jäi vielä puuhaa, sillä nurkissa lojuu vielä paikallinen kirpputorilöyty Naschmarktilta: juliste Itävallan vanhasta arkkitehtuurista. Tämä aarre pääsee koristamaan olohuonetta ja saa kaverikseen tuunatut puutikkaat, jotka toivottavasti huomenna saan maalattua!

Palataan siis pian asiaan!

- Sanna

Valloittava, uinuva Sopron

Pyhien jatkuessa päädyimme viettämään sunnuntaipäivää Unkarin Soproniin, joka sijaitsee Wienistä kätevästi vain tunnin junamatkan päässä. Ja vaikka Wienin sunnuntainen sää oli kolea ja sumuinen, niin Sopronissa paistoi siniseltä taivaalta aurinko!

 

 

Kaupunki uinui turistikauden päätyttyä autioituneessa pyhätunnelmassa, mutta olipahan tilaa kaduilla kuvata rapistuvaa, vaikuttavaa kaupunkia sekä nauttia hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä. Unkarissa on kyllä aina mukava pistäytyä, ja se tekee aina vaikutuksen hyvällä palvelullaan, mukavilla ihmisillään ja lukuisilla nähtävyyksillään!

Illalla sitten olikin kaiken sen talsimisen jälkeen sellainen nälkä, johon saattoi ainoastaan Lugner Cityn Okiru Running Sushi auttaa!

- Sanna